Lastenhuoneen pintaremontti

Huoneen seinäpinnat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä talo on valmistunut vasta vuosi sitten. Seinät ovat aloitettaessa valkoiset ja jalkalistat samoin. Huone oli ollut tyhjillään, koska jälkikasvu nukkui vielä isin ja äidin makuuhuoneessa pinnasängyssä. Vähitellen kuitenkin vanhemmat alkoivat kaivata enemmän uniaikaa. Lisäksi Pinjalla alkoi olla niin paljon omaa tavaraa, että tyhjillään ollut varaston virkaa toimittanut huone sai luvan muuttua täysiveriseksi lastenhuoneeksi.

2. Tavoite

Lastenhuoneen ilme on tarkoitus muuttaa valkoisen kalpeasta lämpimämmäksi ja pikkutytölle sopivaksi. Ajattelimme maalata huoneen kahdella eri sävyllä, alhaalta lattian rajasta n. metrin korkeudelle vaalean punertavalla ja siitä ylöspäin kattoon saakka hyvin vaalealla oranssilla sävyllä (kts. taulukko 1). Lisäksi tarkoitus on maalata sabluunalla kuvioita kirkkaan oranssilla sävyllä.

3. Tarvikkeet

4. Projektin aloitus

Aloitimme projektin tyhjentämällä huoneen. Huoneen tyhjennys sujui lähestulkoon ilman ongelmia. Suurin osa tavaroista mahtui muihin huoneisiin, pöytien alle sekä kaappien päälle.

Kuva 1: Huoneen nurkassa olevat kiinteät kaapit.

Huoneessa on kuitenkin kaksi suurehkoa kaappia (kts. kuva 1 vasemmalla), kumpikin korkeudeltaan 235 cm. Kaappien yhteenlaskettu leveys on 110 cm. Kaappien ylin 45 cm on erillistä "yläkaappia", joka on kiinnitetty ruuveilla alakaappeihin sekä toisiinsa. Alakaapit ovat lisäksi kiinni takaseinässä sekä toisissaan.

Kuva 1b: Yläkaapit pois paikaltaan, ja toinen ovi irti.

Kuva 2: Kaapin sisällä on sähköpääkeskus.

Alakaappeja ei voitu siirtää pois paikaltaan, koska toisen sisälle oli rakentaja asentanut kiinteästi sähkökeskuksen - kaapin takaseinän päälle! (Kts. kuva 2 oikealla.) Myös yläkaapit ovat seinään ruuvatut, mutta päätimme irrottaa yläkaapit jotta pääsemme helpommin maalaamaan myös kaappien yläpuolelle jäävän seinän.

5. Listojen irrotus

Huoneen tyhjennyksen jälkeen oli vuorossa jalkalistojen sekä oven peitelistojen irrotus. Tämä työvaihe tuntui ensin helpolta, mutta hetken kuluttua huomasimme, ettei voiman käyttö olekaan suotavaa. Seinät ovat nimittäin gyprocia, eli (ruuvi)taltta jota käytimme kampeamaan listoja irti uppoaa seinään melkein kuin veitsi voihin. Varovaisuutta käyttämällä listat kumminkin lähtivät irti, eikä seiniin tullut paikattavia reikiä. Likaisiksi seinät kyllä tulivat, mutta kohtahan ne maalataan.

6. Listojen ja karmien suojaus

Kuva 5: Ikkunanpuite suojattu teipillä, raon oikeassa reunassa näkyy siloitetta.

Kuva 6: Raoista pudonnutta kovettunutta siloiteainetta.

Listojen irrottamisen jälkeen suojattiin rakenteet. Ikkunanpuitteet sekä oven karmit suojattiin peittämällä ne maalarinteipillä (kuva 5 vasemmalla). Ikkunan karmeja suojatessa ihmettelimme, mitä ihmeen kappaleita putoilee lattialle ikkunan puitteiden sekä seinän välistä. Aine oli kevyttä mutta melko kovaa (kuva 6 oikealla). Päädyimme tulokseen, että aineen on oltava jotakin seinän silotetta tms., jolla on paikattu ja tasoitettu asennusvaiheessa ikkunaa varten tehdyn reiän reunoja. Toinen yllätys löytyi oven karmeista. Oven yläkarmi oli asennettu aivan vinoon. Karmin (tai listan) vasen reuna upposi kokonaan seinän sisään, kun taas oikea reuna oli kuten listan kuuluukin olla.

Kuva 7: Lattian suojaksi teippasimme suuren muovipeitteen.

Lattian suojaksi laitoimme suuren muovipeitteen, joka kiinnitettiin lattiaan maalarinteipillä (kuva 7). Emme käyttäneet lattialla lainkaan sanomalehtipaperia, sillä sen päällä käveltäessa lattiaan saattaa jäädä painomusteesta tahroja.

7. Sähköpistokkeiden suojaus

Kuva 8: Sähköpistorasia teipillä suojattuna.

Sähköpistorasiat, lämpöpatteri, valaisinkytkin sekä tuuletusräppänä piti myös irrottaa. Sähkörasioita irrotettaessa on hyvä pitää mielessä ettei töki ruuvimeisselillä minne sattuu. Kuvassa 8 näkyy pistorasia jo teipillä suojattuna. Teippiä laitettaessa paineltiin teippiä varovaisesti vain reunoilta, eikä 220 V kontaktipintojen päältä.

Artikkelin alussa kuvassa 2 paikallaan näkyvä lämpöpatteri lähti helposti irti. Patterin päällä oli kaksi painiketta, joista painamalla patterin yläosa lähti irti kiinnikkeistään. Alaosa lähti irti kääntämällä ja laskemalla patteria alaspäin. Kuvassa 9 patterista seinään jääneet kiinteät osat, joita emme aio irrottaa.

Kuvassa 10 vasemmalla näkyy irtoroinaa, joka laitettiin hyvään talteen. Kaikki kytkimet ja pistorasiat piti irrottaa seinistä.

Kuvassa 11 on tarkempi kuva tuuletusräppänästä. Tuuletusräppänän liikkuvien osien poistamisen jälkeen seinään jäi vain suora aukko ulkoilmaan. Aukosta tursuaa seinän eristevillat, joiden kanssa täytyy maalausvaiheessa olla varovainen, ettei villa putoile ja pölyä vastamaalatulle pinnalle. Aukosta puhaltaa koko ajan voimakkaasti, sillä maalausvaiheessa käänsimme huippuimurin täysille poistamaan maalaushöyryjä. Kuvassa tunnelin perällä näkyy pihalla ulkoseinässä oleva suojaritilä. Kuten kuvasta näkyy, ulkona paistoi aurinko. :-)

8. Seinien puhdistus

Kuva 12: Seinien puhdistus oli helpointa pitkävartisella ikkunalastalla.

Kun listat ja karmit oli suojattu, puhdistimme seinät pyyhkimällä kostealla rievulla. Jos seinät olisivat olleet kovinkin vanhat, olisi seinät ollut hyvä puhdistaa perusteellisesti. Nyt tyydyimme vain pyyhkimään pölyt, sillä huone oli ollut tyhjillään ja varastokäytössä useamman kuukauden, eikä talossakaan ole asuttu kuin noin vuoden verran. Vesi, varrellinen pyyhkijä sekä ämpäri riittivät mainiosti.

Seiniä puhdistaessa huomasimme, että vanhat ruuvinreiät törröttivät ilkeästi. Hioimme reikien reunat hiomapaperilla tasaisiksi ja pesimme seinän tältä kohdalta uudelleen, ettei hiontapöly hankaloita maalausurakkaa. Kuvan 11 tuuletusräppänän aukko oli tässä vaiheessa vielä suljettu T-paidalla, sillä aukosta virtaa kylmää ilmaa sisälle koko ajan.

9. Maalausvälineiden valmistelu

Ennen varsinaisen maalauksen aloittamista varmistimme vielä, että kaikki tarvittavat välineet ovat saatavilla: tela, harjanvarsi, pensseli, maali, telan "purkki", muovipurkki pensseliä varten, talouspaperia, tikkaat, ruuvimeisseli jne. Harjanvarsi kiinnitettiin telaan ruuvilla. Tämä on aika pysyvä kiinnitys, sillä uutta ruuvia ei samaan kohtaan varteen enää saa mikäli vanha irrotetaan. Maalipurkki avattiin ruuvimeisselillä vääntämällä kannen alta. Tottumattomalle maalarille oli yllätys kuinka tiukassa purkin kansi oli kiinni. Voimaa ja tekniikkaa sai avaamiseen käyttää - ja silti kansi putosi purkkiin kun se yllättäen lähtikin irti. Purkin avaamisen jälkeen epäilimme jo hiukan josko purkissa muuta sävyä onkaan kuin vain kirkasta valkoista. Maali näytti purkissa yllättävän valkoiselta. Sekoitimme maalin vanhasta jalkalistasta tehdyllä kepillä, ja jo tuli punertavaa sävyä hieman esiin.

10. Seinien yläosan maalaus

Varsinainen maalaus aloitettiin oven vierestä maalaten oikealta vasemmalle. Jossakin ohjeessa luki, että oikeakätinen maalari maalaa oikealta vasemmalle ja vasenkätinen vasemmalta oikealle. Syytä en tiedä, mutta hyvin maalaus sujui. Seinät maalattiin yksi kerrallaan, aloittaen etukäteen hankalimmaksi arvioidusta, eli kaappiseinästä.

Kuva 14: Pensselillä maalattiin ahtaat paikat.

Ensin maalattiin kattolista ja 5-10 cm sen alapuolelta pensselillä, sillä näitä ei telalla pysty maalaamaan. Kuvassa 14 näkyy (huonosta valosta huolimatta) pensselillä maalattu osuus. Kun seinän "reunat" oli maalattu pensselillä, maalattiin keskelle jäänyt ala telalla. Näin edettiin kunnes koko huone oli maalattu.

Kuva 15: Pensselillä maalattiin oikealta vasemmalle.

Kun tarkkuutta vaativat nurkat oli maalattu, siirryttiin pensselistä telan käyttöön. Itse maalaaminen on melko helppo homma kun valmistelut on hoidettu huolella. Koko huoneen maalaamiseen meni n. 2 tuntia. Maalaaminen helpottui tietysti myös siksi, että seinien alaosasta n. 1,2 metriä jätettiin toistaiseksi maalaamatta. Maalatun alueen annetaan nyt kuivua ja jatkamme myöhemmin seinien alaosan maalaamisella.

11. Seinien alaosan maalaus

Kuva 16: Maalarinteipillä rajattiin seinien värisävyt.

Seinien alaosan maalaus aloitettiin jälleen valmisteluilla. Kun yläosa oli kuivunut, laitettiin vatupassilla vaakaan n. 1,2 m korkeudelle maalarinteippiä. Teipillä rajataan yläosan vaaleampi maali ja alaosan punertavampi sävy. Tässä samalla tuli huomattua, että lattia ei ole suora, sillä toisesta päästä seinää teipin ollessa 120 cm lattian yläpuolella, toisessa päässä heittoa tuli useita millejä, jopa sentti-pari. Mittasimme kohdan myös katon mukaan, mutta myös katon ja teipin etäisyys oli huoneen toisessa päässä eri kuin toisessa päässä. Vatupassilla saimme rajan suoraksi. Ahtaissa koloissa jouduimme arvioimaan silmämääräisesti. Teippi saatiin suoraan virittämällä ensin ompelulankaa koko seinän pituudelta vaateriin. Teippi kiinnitettiin seinään tämän langan mukaan. Tämä osoittautui helpoimmaksi tavaksi, varsinkin kun tekijöitä oli vain kaksi.

Kuva 17: Maalaaminen oli helppoa pitkävartisella telalla.

Telalla maalaamisesta pari kommenttia. Olin kerran aiemmin maalannut telalla seinää, tuolloin ilman jatkovartta. Nyt huomasin, että jatkovarresta oli paljon apua, sillä paikaltaan pystyi maalaamaan niin ylhäältä kuin alhaaltakin selkää rasittamatta. Lisäksi seinää pystyi katsomaan hiukan kauempaa, jolloin sai paremman kokonaiskuvan maalausjäljestä. Maalia vain tuntui kuluvan huikeaa tahtia, mutta lopulta sitä kului aika tarkkaan sen verran kuin oli laskettukin, ehkä hieman enemmän.

Itse maalaaminen oli helppo homma, ensin maalattiin pensselillä nurkat ja seinät pistorasioiden ympäriltä. Tämän jälkeen telalla loput. Maalaus oli nopeasti tehty. Heti kun seinän alaosa oli maalattu, irrotettiin rajausteippi, ettei teippi takerru liian tiukasti kiinni äskettäin maalattuun yläosaan ja revi maalia mukanaan. Teipit irtosivat helposti ja valmiin maalausjäljen saattoi nähdä välittömästi. Rajaus oli onnistunut: teippi ei ollut falskannut mistään kohdasta.

12. Kuviomaalaus

Kuva 18: Sabluunakuvio valmiina seinässä

Kuviomaalaaminen oli tämän remontin vaikein ja eniten aikaa vievä osuus. Valitsimme neutraalin lehtikuvion, joka sopii kaikenikäisille, jotta urakkaa ei tarvitsisi kovin nopeasti tehdä uusiksi. Aluksi suunnittelimme, että sabluunan kaikki kolme lehteä olisivat erivärisiä, mutta lopulta päädyimme edullisimpaan ja helpoimpaan ratkaisuun maalata kaikki samalla värillä. Kuten jo aiemmin mainitsin, käytimme kuviomaalaukseen Tikkurilan Remontti-Ässä -maalia. Tarjolla on myös nimenomaan kuviomaalaukseen tarkoitettuja maaleja, mutta mielestämme tavallisella seinämaalillakin tulos oli hyvä. Ainoa huono puoli oli, että Remontti-Ässän pienin purkkikoko on 0,9 litraa, joten kuviomaalia jäi melkoisesti tähteeksi. Remontti-Ässä on hyvä yleismaali, jota suositellaan käytettäväksi tiloissa, joissa kulutus on kovaa ja maalatun pinnan on oltava pesunkestävä.

Kuviomaalauksessa tärkeintä on malttaa pitää töpötyssieni tarpeeksi kuivana ja sabluuna tiukasti kiinni seinässä. Jos sabluunan ja seinän väliin pääsee maalia, se tekee ikäviä läiskiä ja kuvioista tulee epätasaisia. Pienistä virheistä ei kuitenkaan kannata hermostua, sehän tekee kuvioista vain elävämmän näköisiä, eihän nyt olekaan mistään tehdastuotteesta kysymys.

Meidän sabluunamme oli kaupasta valmiina ostettu muoviläpyskä, johon oli leikattu kuviot valmiiksi. Mikäli taitoa ja viitsimystä löytyy, voi sabluunan toki tehdä itsekin, sen leikkaamisessa vaan on oltava todella tarkkana, jotta kuvion reunoista tulee tarpeeksi selkeät. Helpoimpia sabluunoita maalarille ovat kuviot, joista on leikattu vain ääriviivat, kuten meidän tapauksessamme. Tämä johtuu siitä, että suuri maalattava alue on hankala saada sabluunalla maalattua tasaisesti. Sitä paitsi suuri alue houkuttelee kostuttamaan töpötyssientä liikaa, mikä johtaa maalin valumiseen sabluunan ja seinän väliin ja siten kuviosta tulee epäsiisti.

Sabluunamaalaus etenee oikeaoppisesti siten, että maalaus aloitetaan seinän oikeasta reunasta ja sabluunan sisällä edetään vasemmalta oikealle. Tällä lienee se merkitys, että omat kädet sotkevat kaikkein vähiten valmiiksi maalattua kuviota. Tässä kuviomaalauksen työjärjestys:

13. Listojen asennus

Kuvioiden kuivumista odotellessa siivosimme huoneen lattialta muovit pois, laitoimme maalit kaappeihin ja raivasimme tilaa viimeistelytöille. Pistorasioiden kuoret ja lämpöpatteri asennettiin takaisin. Toisen kaapin takaseinässä ollut aukko tiivistettiin vielä lasivillalla. Samalla villalla tiivistettiin myös ikkunan ympäristö. Ikkunan ja seinän väliin oli mielestämme jäänyt turhan suuri aukko, ja koska lasivillaa oli saatavilla, tiivistimme välin sillä (kts. kuva 5).

Listojen jiiriin (45 asteen kulmaan) sahaamiseksi jouduimme ostamaan pieniteräisen sahan ja jiiritelineen. Pieniteräistä sahaa ei paikallisista rautakaupoista löytynyt ja jiiritelineetkin olivat luvattoman huonoja muovisia pökkelöitä, joten päätimme ostaa kerralla tarkoitukseen erikseen suunnitellun työkalun. Jiirisaha (kts. kuva 19) olikin hyvä ostos, sillä sahalla oli helppo ja tarkka sahata pieniä ja tarkkoja paloja, ja kulmien sahaaminen kävi kuin leikki. Ikkunan ja oven ympärille valitsimme entisenlaiset valkoiset peruslistat, jotka maalasimme kevyesti seinän alaosan värillä. Listat jäivät huomattavasti vaaleammiksi kuin seinä, mikä on hyvä asia, sillä nyt listoissa on hieman sävytystä, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Jalkalistoiksi valitsimme päältä pyöristetyn tammenvärisen listan. Päältä pyöristetyn listan hyvä puoli on se, ettei se kerää pölyä niin paljon kuin tavallinen lista. Lisäksi lattian värinen lista antaa huoneelle enemmän ilmettä. Kuvassa 20 näkyy niin oven ympärille laitettu sävytetty lista kuin jalkalistakin.

14. Viimeistely ja sisustus

Kuva 21: Valaisimen valinta osui nappiin.

Kun varsinainen remontti valmistui, oli aika sisustaa huone lastenhuoneeksi. Aloitimme valitsemalla sopivan valaisimen (kuva 21). Varjostimesta roikkuva nalle oli suuri menestys.

Kuva 22: Pinnasänky ja nojatuoli löysivät paikkansa.

Huoneeseen kannettiin myös pinnasänky vanhempien makuuhuoneesta sekä vanha nahkanojatuoli iltamaitoa ja satuhetkiä varten (kuva 22).

Kuva 23: Hoitopöytä sijoitettiin ikkunan viereen.

Ikkunan viereen toiselle seinälle oli tarkoitus hankkia nk. "oikea" hoitopöytä huonekaluliikkeestä, mutta totesimme tarvitsevamme niin paljon pöytätilaa, että otimmekin käyttöön vanhan keittiön pöydän. Pöydälle mahtuu mukavasti yksi vauva, vaipat, vaatteita, purkit ja purnukat, rätit ja liinat sekä muut välineet (kuva 23).

Kuva 24: Nalleteemaa jatkaa pieni naulakko.

Mukavana yksityiskohtana asensimme oven viereen Pinjalle oman naulakon - pikkutytölle sopivan mallin tietenkin (kuva 24).

15. Loppusanat

Huoneen viimein valmistuttua ja sitä jo jonkin aikaa käyttäneenä olemme edelleen tyytyväisiä lopputulokseen. Itse remonttiin liittyi vielä muitakin pieniä yksityiskohtia, mutta emme vaivaa lukijaa niillä. Esim. kaappeihin tilasimme lisähyllyjä ja sähköpääkeskuksen eteen tulevalle hyllylle asensimme stopparin ettei hylly estä sulakkeita laukeamasta. Jälkiviisaana voi edelleen todeta, että seinän alaosan värisävy jäi liian vaaleaksi, ja että kannattaa todella mitata tarkasti kaikki listat ja niiden paikat (myös viereiset listat!) ennenkuin alkaa sahailemaan kallista raakalistaa. Tämän nettisivun tekemisen osalta olisi ollut helpompi tehdä tämä sivu jos olisi joka päivä heti remonttihommien jälkeen ottanut kaikki tarvittavat kuvat ja kirjoittanut selostukset. Lisäksi digitaalikamera olisi todella kätevä olemassa... nyt saimme ajoittain digikameraa lainaksi (siitä muuten johtuu kuvien rakeisuus, ko. kameran tarkkuus on vain 1 Mpix eikä kamerasta voi säätää muuta kuin käytetäänkö salamaa vai ei).

Lastenhuoneen remontoinnista saimme kuitenkin kipinän remontoida muitakin huoneita. Vanhempien makuuhuone on luultavasti seuraavana vuorossa, siellä ajattelimme ainakin asentaa samanlaiset jalkalistat ja maalata seiniin hiukan (sinistä?) sävyä. Mutta se on kokonaan toinen juttu, eikä kesällä jaksa maalailla sisällä. Pihalla meitä odottaa jo syksyllä 2001 aloitettu 30 m pitkän aidan rakennusurakka. Siitä tarkemmin toisessa artikkelissa.

Kiitämme lukijaa mielenkiinnosta. Mikäli artikkeli herätti kysymyksiä, vastaamme mielellämme sähköpostin välityksellä.